Työura on harvoin suora moottoritie. Se on enemmänkin suomalainen soratie marraskuussa: välillä liukasta, välillä sumuista ja joskus huomaat ajavasi vahingossa väärään kuntaan – mutta siellä väärässä kunnassa saattaa odottaa elämäsi paras työpaikka, puoliso tai yritysidea.
Liian moni nuori – ja myös moni viisikymppinen – yrittää edelleen rakentaa työuransa Excel-taulukoksi. Ensin koulu. Sitten oikea tutkinto. Sitten oikea työpaikka. Sitten turvallinen ura. Ja lopulta huomataan 25 vuotta myöhemmin, että on istuttu samassa neukkarissa kuuntelemassa samaa PowerPointia niin kauan, että kahvikupinkin kahva tietää jo nimeltä.
Todellisuudessa parhaat uratarinat syntyvät usein sattumista.
Joku lähtee kesätöihin Norjaan ja päätyy kansainväliseksi myyntijohtajaksi. Toinen menee auttamaan kaveria startupiin “pariksi kuukaudeksi” ja huomaa olevansa viiden vuoden päästä osakkaana yrityksessä, jonka liikevaihto kasvaa kuin voikukka sateella. Kolmas tapaa golfkentällä ihmisen, joka myöhemmin palkkaa hänet toimitusjohtajaksi.
Ja sitten on niitä, jotka jäävät Jurvaan.
Ei siinä mitään. Jos sydän sykkii sukutilalle, metsälle ja sille että traktori käynnistyy vielä -28 asteessa ilman lohkolämmitintä, niin erinomaista. Suomi tarvitsee tekijöitä myös siellä. Mutta jos maailmalla polttelee jokin tunne siitä, että “ehkä voisin nähdä muutakin”, niin silloin kannattaa lähteä.
Koska maailma ei yleensä tule hakemaan sinua olohuoneesta.
Työuran suurimmat mahdollisuudet tulevat usein silloin, kun uskaltaa sanoa “joo” hieman keskeneräisenä. Moni odottaa täydellistä hetkeä: lisää kokemusta, lisää varmuutta, lisää rahaa, lisää rohkeutta. Totuus? Sitä hetkeä ei tule koskaan. Menestyneet ihmiset näyttävät itsevarmoilta jälkikäteen katsottuna, mutta useimmat ovat olleet aivan yhtä hukassa kuin muutkin – he vain lähtivät liikkeelle silti.
Usein sattuma suosii niitä, jotka liikkuvat.
Kun vaihdat kaupunkia, työpaikkaa, toimialaa tai edes lounasravintolaa, altistat itsesi uusille ihmisille ja uusille mahdollisuuksille. Sama pätee yrittäjyyteen. Harva menestyvä yrittäjä tiesi ensimmäisen yrityksensä perustamishetkellä, mitä oli oikeasti tekemässä. Jos joku väittää muuta, hän joko valehtelee tai myy verkkokurssia Instagramissa Lamborghinin vieressä.
Työuralla tärkeintä ei ole täydellinen suunnitelma. Tärkeintä on liike.
Ja joskus myös pieni kaaos.
Sillä elämässä yllättävän moni hieno asia alkaa lauseella: “En mä oikeastaan ollut edes hakemassa sitä paikkaa, mutta…”
Siksi kannattaa antaa sattumille mahdollisuus. Vastaa siihen puheluun. Lähde sille kahville. Mene siihen haastatteluun, vaikka et olisi täysin varma. Muuta hetkeksi toiseen kaupunkiin. Tai maahan.
Pahin riski ei yleensä ole epäonnistuminen.
Pahin riski on se, että huomaat 30 vuoden päästä eläneesi juuri niin turvallisesti, ettei mitään oikeastaan koskaan tapahtunutkaan.
